Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Blogi – Jokapäiväistä gluteenitonta kauraa » Romusta Runoksi

Romusta Runoksi

Ihan itse askartelin vanhasta kirjasta

Tiedättekö sellaisen paikan, johon on helppo kasata turhaa tavaraa, kun siellä on tilaa?

Minä tiedän. Meillä on ollut sellainen romuvintti. Noin 43 m2 täynnä monenlaista roinaa. Mitä ehkä voi joskus tarvita tai sitten ei koskaan tarvitse, mutta ei tiedä mihin sen laittaisi. Kun näitä kaksikymmentäviisivuotta kerää, omistaa jo aimo kokoelman. Jos tulee se fiilis, että haluaa alkaa siivota, se mielihalu päättyy kovin nopeasti kun seisoo kädessään vanhoja reitittimiä, lasten eskariaikaisia askarteluaja ja c-kasettaja. Että niinkuin mihin se kaikki ryönä tulisi sitten laittaa jos ne eivät enää olisi romuvintissä?

Päätimme mieheni kanssa edes yrittää romun taltuttamista. Projektista tuli yhteinen. Mitäpä sitä helteisenä kesänä muuta tekisi kuin hikoilisi vanhojen suksien, patjojen ja Suosikki-lehtien keskellä. Koska tämä oli yhteinen projekti, oli ikäänkuin sisäänrakennettu velvollisuus yrittää raivata aina kun siihen aikaa löytyi. Aikaa löytyi ja löytyi paljon muutakin, kuten minun ala-asteen ekaluokan reissuvihko. Hyvin se oli aikaa kestänyt ajalta ennen kontaktimuovia.

Veimme hyötykäyttöasemalle peräkärrytolkulla tavaraa, mitä katsoessa ihmeteltiin ääneen, että miksi näitä on säilytetty? Romuvintillä oli useita isoja pahvilaatikoita. Kun ne avasi, siellä saattoi olla sisällä kovin vähän säilyttämisen arvoista. Taas piti ihmetellä, että miksi näitä piti säilyttää?

Romuvintillä oli yksi maailmasta rumin ja isoin nurkkasohva. Se on tullut meille jostain joskus ja joitain vuosikymmeniä sitten se on jopa verhoiltu uudestaan. Äärettömän epäkäytännöllinen ja ruma. Toki siitä sai nukkumapaikan kahdelle. Mieheni varoitteli, että älä sitten ala sitä sohvaa yksin yrittämään vintistä alas, kun hän lähti illaksi johonkin. Mitä siinä tilanteessa tehdään? Tietysti aletaan roudata yksin. Mietin aluksi että miten niin minä en tähän pysty? Tajusin sen toki heti kun sohva oli jumissa rappusissa eikä veto- eikä työntövoima oikein riittänyt. Sohva oli vielä ikävämmän näköinen rappusissa jumissa. Sinnikkäästi vetämällä ensin ja sitten työntämällä ja taas muuttamalla taktiikkaa, sohva väsyi lopulta ja jylisi alas rappuja. ”Joo, ihan helppo homma oli saada toi sohva alas”. Facebookin roskalavalta sohva sai uuden kodin. Tai ainakin uuden tallin.

Kun vintti oli vihdoin lähes tyhjä ja siivottu, oli melko euforinen olo. Sisustin sitä meillä olemassaolevilla kierrätyskamoilla, ja jotain askarreltiin uusia. Kuten vanha ikkunanpoka yritettiin maalata vanhanaikaisesti, laitettiin tapetti ikkunan taakse ja kello eteen. Kaikenlaista ihanaa näkee vaikka Pinterestissä mutta meillä yleensä mennään sillä, että mitä tavaraa tai materiaalia on jo olemassa ja mikä idea siitä lähtee syntymään.

Romuvintin halusin nimetä uudelleen Runovintiksi. Siellä on rauhallista kirjoittaa ja inspiroitua. Täällä voivat myös tulevien sanataidekurssieni osallistujat halutessaan majoittua.

Runollista syksyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *