Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Blogi – Jokapäiväistä gluteenitonta kauraa » En ehtinyt baskeri päässä punaviiniä lipitellen odotella inspiraatiota

En ehtinyt baskeri päässä punaviiniä lipitellen odotella inspiraatiota

Etelä-Pohjalainen Kulttuurifoorumi

Kun nukuin koko viikon yöt kuin pieni possu
enkä ehtinyt baskeri päässä punaviiniä lipitellen odotella inspiraatiota

Mitä sä niinku teet kaikki viikot? Minulta joskus kysytään.
Helmikuisen viikon aikana listasin tekemisiäni.

Mikä mahtava ja upea viikko! Täynnä energistä touhua.
Sinänsä se ei ole poikkeuksellista mutta kyllä tämä viikko julkaisutilaisuuksineen Vaasan yliopistolla ja kulttuurijulistuksinen Seinäjoella Kalevan Navetalla oli omaa luokkaansa.

Maanantai
🌹Heti aamusta tsekkasin illan kirjoituskurssin slidet kuntoon, kävin ne läpi ja kellotin.
🌹 Valmistelin tiistaista markkinointipalaveria sekä keskiviikon Loista esiintyjänä -opintojakson ohjaamani osion yksityiskohtia.
🌹Noin klo 14 lähdin Kurikkaan. Koska lounas oli jäänyt väliin, ehdin käydä kahvilla ihanassa Hyggiksessä ennen kurssin alkua.
🌹Klo 17-18.30 kehittämäni kirjoituskurssin Elämäni Polut ohjausta Kurikan kansalaisopistolla. Kurssi on niin 💙 . Saan virtaa osallistujilta ja nautin joka hetkestä. Ehdin ajella kotiin ihan rauhassa.
🌹Klo 19.10–20.30 Teams torstain Kulttuurifoorumia koskien
”Työpäivä” alkoi klo 8 ja päättyi klo 20.30, välissä kahvila.
Ajetut kilometrit 54 km.
Nukuin kuin pieni possu aamuun asti. 

Tiistaina aloitin noin klo 8
🌹Sähköposteihin vastaaminen, puheluiden soittaminen olivat aamun agendalla.
🌹Klo 11.30 huristelin 30 km suuntaansa aivan älyttömän mielenkiintoiseen markkinointipalaveriin, josta haluaisin paukutella henkseleitä, hei mä siis saan olla tässä mukana! (Pikkiriikkisellä osuudella tosin mutta kuka näitä laskee). Tästä kuuluu myöhemmin!
🌹Klo 15.30 takaisin työpöydän ääreen, soittoja, viestittelyä ja puhelinhaastattelu lehtijuttua varten. Kirjoitin juttua noin kaksi tuntia.
”Työpäivä” alkoi noin klo 8 ja päättyi noin 17.30, välissä autolla huristelua. Ajetut kilometrit 60 km.
Nukuin kuin pieni possu klo 4.17 saakka.

Keskiviikko klo 7 lähdin ajamaan Vaasan yliopistolle
Minua on yli vuosi sitten pyydetty vierailijaksi yliopiston Loista esiintyjänä -opintojakson opiskelijoiden ohjaamiseen 🌹Seminaaripäivä päättyi Ethenen Tiederunokilpailun julkistamiseen sekä Tiederunoja-teoksen julkistustilaisuuteen yliopiston Nissi-auditoriossa. Minun tehtäväni oli ohjata opiskelijoita runonlausuntaan päivän ajan ja iltapäivällä lausua runoja yhdessä opiskelijoiden kanssa. Päivä oli äärettömän mielenkiintoinen! Nuoret ihmiset ovat niin fiksuja 💙
Ryhmässä oli positiiivinen henki, nuoret kannustivat kaikkia, tekivät fiksuja huomioita… Minä olisin voinut olla heidän opissaan. Opin itsekin heiltä monta juttua.
🌹Iltapäivän julkitustilaisuus oli historiallinen monella tavalla. Suomen ensimmäinen painettu tiederunojen kokoelmateos on julkaistu. Tieteen ja taiteen yhdistäminen on mielestäni niin innostavaa.
Kotona noin klo 22.
”Työpäivä” alkoi noin klo 7 ja päättyi klo 22.
Ajetut kilometrit 208 km.
Nukuin kuin pieni possu.

Torstaina nukuin vähän myöhempään, ehkä yli kasin.
Olin vähän takussa enkä tehnyt mitään kovin järkevää aamupäivällä. Jotain pakollisia sähköposteja ja viestejä.
Klo 14 ährättyäni liikaa kynsilakkojen ja sukkahousujen kanssa heitin molemmat pois ja lähdin ajelemaan Seinäjoelle.
🌹Kulttuurikollektiivi Sillan ihanien naisten kanssa menimme Kalevan Navetalle soundtsekkaamaan ja suunnittelemaan illan esiintymistä. Etelä-Pohjanmaan liitto oli pyytänyt meidät paikalle tekemään julistuksen kulttuurin puolesta. Kulttuurifoorumissa kuultiin Hannu-Pekka Björkmanin puhe, paneelikeskusteluja sekä meidän eli Kulttuurikollektiivi Sillan kulttuurijulistus, joka oli yhteisöllisen ja yleisöä osallistavan kulttuuritapahtuman huipentuma. Kulttuurifoorumin lopputulema oli, että kiinnostavin taide syntyy periferiassa 🌹 Olipa kiva olla lavalla mikki kädessä Venlan, Päivin ja Kirsin kanssa🌹 ei tarvinnut niin jännittää, kun silloin kun ihan yksikseen on… Tilaisuus oli kaikin puolin hieno. Kotona noin klo 22.
”Työpäivän” pituutta vaikea sanoa, oisko klo 15.30-22?
Ajetut kilometrit n 120 km.
Nukuin kuin pieni possu

Perjantaina
🌹klo 10 ihanan Ompun luo kalevalaiseen käsittelyyn.
Mietin että ehkä perjantaina voisi ottaa vähän iisimmin ja siirsin työlistalta asioista sujuvasti ensi viikolle.
🌹klo 13 Teamsissä sanataideohjausta ihanan nuoren kanssa. Taas olisi voinut jatkaa vaikka koko päivän.
🌹tsekkasin maanantain kirjoituskurssin slidet kuntoon jos en maanantaina ehdi sitä tehdä.
Tartuin pitkääästä aikaa imuriin ja rättiin ja katsoin tyttären kanssa leffan.
Nukuin taas kuin pieni possu

Lauantaina
🌹Tein pari lehtijuttua. Toisen ravintolan kabinetissa pukumiesten kanssa ja toisen puistossa lumiukkojen ja lasten keskellä. Tykkään tästä monipuolisuudesta!

🌹 Sunnuntaina pidin koko päivän vapaata ja tapasin elämäni tärkeimmät ihmiset, äidin, isän, tyttäret, pojan, vävyn ja veljen.

Summa summarum:

Tein töitä jotka eivät tunnu työltä.
Työviikko näyttää olleen täynnä sekalaista sillisalaattia. Mutta se on mun sillisalaattia. Ihan itse olen salaattini osat valinnut ja kaikki osat vie kuin viekin kohti maalia (en meinannut itsekään uskoa mutta Vainionpään Tiina, henkinen valmentajani, vahvisti uskoani taas tänään) 🌹
Vähemmän siis tälläkään viikolla istuin baskeri päässä punaviiniä lipitellen inspiraatiota odotellessa 🍷📚

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *