Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Blogi – Jokapäiväistä gluteenitonta kauraa » Nimen merkitys

Nimen merkitys

Talvimaisema

Kirjan Harvoin riihi tyhjänä palaa nimen taustana sananlasku Säämingistä

Mietin pitkään nimeä historialliselle romaanilleni, joka kertoo isoäitini vaiherikkaasta elämästä. Nimen keksiminen oli yllättävän haastavaa.

Tiesin, että isoäitini oli vähän ihmetellyt, kun tuntematon vastaantulija oli sanonut hänelle osaa ottaen, että ”harvoin riihi tyhjänä palaa”. Isoäitini oli silloin hautajaisissa pienen poikansa kanssa ja odotti vauvaa. Niinpä tästä lausahduksesta tuli romaanin ”tekonimi”, kunnes löytäisin paremman. Nimi alkoi kuitenkin elää omaa elämäänsä. Nimen pohtiminen, keskustelut siitä ja sen erilaisista merkityksistä saivat kirjan nimen tuntumaan merkitykselliseltä. Näiden pohtimisen kautta tuli mietittyä sananlaskua myös suhteessa isoäitini tarinaan, sillä sen kautta sananlasku linkittyy oikeaan tapahtumaan. Ihan kaikki romaanissa ei ole faktaa mutta nimen tarina on.

Harvoin riihi tyhjänä palaa on esikoisteokseni.

Se ilmestyy elokuussa 2023 Ethene-kustantamosta.

www. ethene.eu

Nimen alkuperää selvittäessäni turvauduin kahteen luottolähteeseeni, isääni ja Wikipediaan. Wikisitaateista löytyi, että sanonta Harvoin riihi tyhjänä palaa on Kansanrunousarkiston mukaan sananlasku Sääminki-nimiseltä paikkakunnalta, joka 1973 liitettiin pääosin Savonlinnaan ja loput Punkaharjuun.

Lähde: Wikisitaatit

Riihen alkuperäinen käyttötarkoitus

Riihi on ollut tärkeä rakennus perinteisessä suomalaisessa agraarielämäntavassa. Maanviljelykseen perustuvassa lähes täysin omavaraisessa taloudessa pellon tuotteet olivat elinehto. Korjatun viljan jatkojalostus elintarvikkeeksi sai alkunsa riihessä. Ulkona tapahtuneen esikuivauksen jälkeen korjattu vilja vietiin riiheen, jossa oli lopullista kuivaamista varten kiuas ja kuivausparret. Tämän jälkeen vuorossa oli puinti, jolloin jyvät erotettiin tähkistä. Myös tämä työvaihe tehtiin riihessä.

Perinteiset hirsirakennukset ovat suhteellisen herkkiä palamaan. Erityisen kuumaksi lämmitettävät rakennukset, kuten savusaunat ja riihet, olivat käyttönsä vuoksi muita suuremmassa palovaarassa. Niissä käytettiin sisäänlämpiäviä kiukaita, eli kaikki palotuotteet tulivat rakennuksen sisälle. Tämä tarkoitti savun lisäksi myös kipinöitä, jotka muuttivatkin riihen rutikuivat seinät ikävän helposti liekkimereksi.

Viljaa kuivatessa riihtä täytyi lämmittää päiväkaupalla, ja niinpä onnettomuuksilta ei aina voitu välttyä. Lämmittäminen olikin tarkkaa puuhaa, ja palon vaaraa vähennettiin huomattavasti huolellisella lämmittämisellä sekä suosimalla puulajeja, jotka räiskyvät ja kipinöivät palaessaan mahdollisimman vähän.


Sisäänpäin lämpiävällä kiukalla varustettu riihi oli ennen uusien tekniikoiden käyttöönottoa käytännöllinen tapa kuivata pellon antimet. Riihi kiukaineen on energiataloudellinen, koska savu ja kuuma ilma päästetään oven kautta ulos vasta kuivaamisen jälkeen. Sisäänpäin lämpiävällä kiukaalla on myös viljaa puhdistava vaikutus.

Savu ja kuuma ilma desinfioivat tähkäpäissä olevat jyvät niin hyvin, että niiden säilyvyys oli hyvä ja siemenvilja puhdasta kasvitaudeista. Hyvän säilyvyyden ja itävyyden vuoksi suomalainen riihikuivattu vilja olikin jo varhain haluttua vientitavaraa.

Riihet rakennettiin pihapiirin reunamille tai varsinaisesta asuinpihasta erilliselle karjapihalle. Syynä tälle oli osittain työn luonne. Etenkin suurilla maatiloilla viljan kuljetus riiheen oli iso työ. Hevosilla tehtynä se vei runsaasti tilaa, ja siten sijainti syrjemmässä on helpottanut hommaa. Toinen, ehkä edellistä suurempi syy sijaintiin oli kuitenkin palovaara. Tulipalon sattuessa tuho ei koskettanut etäämmälle sijoitettuja rakennuksia.

Perinteisessä suomalaisessa savutuvassa, riihessä ja saunassa on kaikissa sisäänpäinlämpiävä uuni.

Kaikkiin rakennuksiin liittyy pääasiallisen käyttötarkoituksen lisäksi myös henkistä kulttuuria ja toissijaisia käyttötapoja. Näin on asia riihenkin suhteen. Raskasta puintityötä kevennettiin monilla alueilla tekemällä siitä tanssinomaista ja laulamalla työlauluja. Tämän perinteen lisäksi riihiä käytettiin 1800-luvulla myös nuorison tanssipaikkoina.

Lähde:

Ernvall, Piritta, Korhonen, Martti &Nurminen, Maiju. (Kevät 2014, päivitys kevät 2015.) Rakennushistoriaselvitys. Suomen yliopistokiinteistöt Oy. Jyväskylän yliopiston tiedemuseon julkaisuja 30.

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *