Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Blogi – Jokapäiväistä gluteenitonta kauraa » Taiteilijaelämää

Taiteilijaelämää

Henkinen pääoma kyltti

Kesä on mennyt hurjaa vauhtia. Kesäkuulla nautin erikoisesta kokemuksesta…

Taiteilijaelämää Sippolassa

Sain viettää muutaman päivän Antareksen taiteilijaresidenssissä Sippolan kylässä Kouvolassa XAMK:in Älykkäät kulttuurikylät -hankkeen etätyökokeilun vieraana. Antareksen taiteilijaresidenssissä on vieraillut useita kansainvälisiä ja kotimaisia kuvataiteilijoita. Fasiliteetit mahdollistavat isojen teosten työstämisen sekä mm. alumiinin, pronssin ja raudan hitsaamisen. Taidekeskuksen näyttelyssä oli useiden eri taiteilijoiden töitä Kuudes kohtaaminen -nimisessä ryhmänäyttelyssä. Pidin taidenäyttelystä, se oli helposti lähestyttävä ja silti monikerroksinen. Uskoisin, että se on laajalle yleisölle mieleen.

Lähellä oleva kuvataiteen maailma lisäsi kirjoittamisessa tarvittavaa luovuutta. Kirjoittamisen vaatima rauha löytyy Sippolasta ja taide on läsnä kaikkialla. Heti ulko-ovesta lähdettäessä on Meijerin metsän ympäristötaidetta. Kuka voisi olla inspiroitumatta paikassa, jossa tienviitta ohjaa Henkisen pääoman suuntaan? Elin&Keinon suuntaa antava ympäristöteos Minne mennä sisältää seitsemän eri tienviittaa eri puolilla Sippolaa. Henkisen pääoman lisäksi löytyvät viitat Tulevaisuuteen, Eiliseen, Ylpeyteen, Idylliin, Kiitollisuuteen ja Uudistukseen. Kylttejä bongaillessa tulee väkisin hymy huulille.

Sippolan uimaranta on rauhallinen keidas, jossa eivät liiat mökkilaiturit pistäneet silmään. Menimme rannalle iltasella, jolloin uimaan pääsivät vain varpaat. Laiturilla maatessa linnunlaulua kuunnellen mietin, että olemmeko ainoat ihmiset koko järvellä tai koko maailmassa?

Rauhallisella kylänraitilla kohoaa komea kirkko. Se on Anjalankosken pääkirkko jonka rakentaminen on aloitettu 1878. Kirkon edessä on sankarihautausmaa. Kierrän aina matkoillani sankarihautausmaat eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Pysäyttävintä sankarihautausmailla on samojen sukunimien toistuvuus hautakivissä.

Sippolan erikoisuutena vielä mainittakoon Hevoshaan Arboretum, jonne ensimmäiset puut on istutettu jo 1930 -luvulla. Nyt paikkaa isännöi UPM, ja uusia istutuksia on tehty tällä vuosituhannella. Kyltit kertovat reitin varrella kasveista ja puista, myös eksoottisia lajeja löytyy. Suosittelen vierailemaan hyttysistä vapaaseen aikaan. Nyt ikävä kyllä vierailumme jäi hyttysten vuoksi lyhyeksi.

Sippola on pieni hyvien ihmisten kylä. Yhteisöllisyyden huomaa kesäisellä kylänraitilla kävellessä. Vastaantulijat tervehtivät myös turisteja. Kyläbaari, entinen neuvola,  Baarman’s Neuvola on täynnä asiakkaita. Baari tarjoaa silmänruokaa upean erilaisen sisustuksen muodossa. Korkkarit ovat sananmukaisesti katossa. Jäin miettimään, miten paljon isommissa kylissä ei saada yhteistyötä toimimaan eikä tapahtumia joko järjestettyä tai jos saadaan, ei saada osallistujia tapahtumiin. Mitä Sippolassa on tehty ja tehdään oikein, että  kirkonkylä 750 asukkaan voimin pystyy järjestämään esimerkiksi joka viikko toripäivät, joissa on myyjiä ja ostajia?

Kuten usein on, niin muut ihmiset ovat ratkaisevassa osassa oman viihtyvyyden suhteen. Minulla oli ilo saada mitä parhaimmat matkakumppanit, keiden kanssa juttua riitti aamusta iltaan ja illasta aamuun. Keskustelua, naurua ja suihkukopin pystyssä pitoa… Kiitos naiset!

Sippola on taiteilijoille, kirjoittajille ja taiteen ystäville sekä satunnaisille matkailijoille mitä inspiroivin matkakohde. Lämmin suositus 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *