Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Blogi – Jokapäiväistä gluteenitonta kauraa » Villasukkajuoksu

Villasukkajuoksu

Villasukkia rivissä

Onneksi tuli kunnon talvi. Lumityöt olivat käyneet salitreenistä. Lumen lisäksi pakkasta oli riittävästi. Pidin majaa takkatulen edessä torkkupeiton alla odotellen ystävääni kylään. Hän oli tulossa meille mukanaan neljät villasukat. Meidän olisi kuulemma hyvä kokeilla hankien keskellä villasukkajuoksua, tai edes villasukkakävelyä. ”Niin anteeksi mitä?” Kysäisin. Ystäväni oli ihmeissään etten ollut moisesta trendilajista vielä kuullutkaan. ”Laitetaan jalkaan monet villasukat päällekkäin eikä kenkiä ollenkaan ja mennään ulos liikkumaan. Pelkkä villasukka jalassa liikkuminen poistaa stessiä ja maadoittaa.”

Piti tarkistaa, että mitä se maadoittuminen tarkkaan ottaen tarkoittikaan? Wikipedian mukaan ”maadoittuminen” on filosofiaan, mietiskelyyn ja itsetutkisteluun liittyvä termi, jolla pyritään kuvaamaan tilaa, jonka ihminen saavuttaa tietynlaisen meditaation avulla. Maadoituksen pohjana on usein luontomystiikkaan sekoittunut idealistinen käsitys maailmasta, jossa meditoija uskoo pääsevänsä mietiskelyn ja mentaaliharjoitusten avulla yhteyteen luonnon kanssa. Luonnon voimien nähdään rauhoittavan ihmistä ja antavan tämän käyttöön luonnossa virtaavia energioita. Näillä energioilla voidaan uskoa olevan myös parantavia vaikutuksia. Ilmiöstä ei ole tieteellistä näyttöä.” Maadoitus kuulosti korvaani oikein hyvältä. Ainoa haasteeni oli, mitkä kaikista omistamistani kolmestakymmenestä sukkaparista pääsevät tämän ihanuuden kokemaan? Moniraidalliset, yksiväriset vai kuviolliset? Arvontani päätteksi aloin pukea useampia sukkia jalkaani. Konhotuksiini tottunut mieheni kysyi vielä uudelleen : ”Niin mitä te olittekaan menossa tekemään?”

Oli vähän kuumottava ajatus mennä ulos pakkasella ilman kenkiä. Kengät meinasivat kuin vahingossa mennä jalkaan ovensuussa. Terassilla kävely on varmasti ihan helppoa, ajattelin, ja vasta sen jälkeen mitataaan villasukkanaisten kylmänkestävyys. Oletin että jalkoihin tulee kylmä ellei heti ala juosta kuin Forrest Gump. Juoksemista kun ei ollut tullut treenattua, ei sitä tullut sitten aloitettua lumihangessakaan. Kävely oli virkistävää eikä useamman villasukkakerroksen alle pakkanen purrut. Ystäväni oli kävelystä vielä innostuneempi kuin minä. Hän heittäytyi runolliseksi, tunsi puuterilumen ja kivien muodot jalkojemme alla. Jalkaterän pienet lihaksetkin nauttivat ja vahvistuivat ilman kenkiä kävellessä paremmin kuin tasaisella kulkiessa. Melko pian unohdin, että olemme ilman kenkiä liikenteessä talvipakkasella. Villasukkkävely toimi, kuten luvattu, virkistävänä ja maadoittavana. Ystävän kanssa myös sosiaalisena tapahtumana.

Yksin villasukkakävelyllä voi miettiä syntyjä syviä. Ei tarvitse mennä kovin kauas historiassa, kun kengistä oli pulaa eikä kaikilla perheenjäsenillä ollut omia kenkiä. Oman kävelyn aikana voi vaikka kuvitella minkälaista oli villasukkakävelijöillä Suomen itsenäisyyden puolustamisen vuosina.

Kirjoitus on julkaistu Kauhajoen Joulu 2021 – lehdessä

2 kommenttia artikkeliin “Villasukkajuoksu”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *